Rooli päällä

Lispetti aloitti työnsä ja palasi arkeen.

Kiitos ja kumarrus kaikille.

 

Lissun psta Merja Uotila

Ympyrä on mukava muoto. Kuvataiteessa, pizzassa, piirakassa ja vauvoissa. 

 

Lispetin ruokaympyrä on vanhaa lautasmallia. Siihen kuuluu osiot, joita vältellä, mutta ne ovat elävässä elämässä oikeasti isommat siivut kuin suosituksissa. 

 

Suositusympyrän kahlitsevat faktat ovat: Vihanneksia, hedelmiä, viljaa, lihaa, kalaa, munaa, rasvoja. 

 

Lispetin omassa on erilailla. Sen perusta ovat: rasva ja suola (pekoni, pekonia paistaessa erittyvä rasva), rasva ja sokeri, rasva/sokeri/kaura (parempaa yhdistelmää ei makeasta saa), marjat (piirakassa, ei missään terveysmehuissa tai pirtelöissä, marjojen kanssa kuluu paljon sokeria), kahvi kahvina (ei pilata sitä sokerilla), juustoja, leipää, suklaata, Pepsi Maxia (oikea sekoitussuhde on 1/3 vettä ENSIN lasin pohjalle ja sitten itse juoma =ei kuohu), munaa (ei kanan), juures (helpottamaan huonoa omaatuntoa). 

 

Juustoista ihan sen verran, että Lispetti ihmettelee aina kaupan hyllyrivistössä. Laihdutus-ja kevytjuustoja on joka lähtöön. Kuka niitä ostaa? Ilmeisesti aika moni, sillä niiden joukosta on joskus mahdotonta löytää tuotteita kuten Turunmaa, Kuusamo, Gouda, Feta, ilman etuliitettä kevyt. Raivostuttavaa. Kuka siinä laihtuu, jos syö juustoa 100 grammaa päivässä ja sen rasvapitoisuus on 17 verrattuna siihen oikeaan (+40%). Tai kevytlevite! Järkyttävää. Menisivät vaikka juoksulenkille senkin edestä. 

 

Joskus hän on ajatellut jäädä hyllyn vierustalle väijymään tuota kevyt-ostajajoukkiota. Ovatko he laihoja? 

 

Ruokaympyrän tärkein tuote on kuitenkin muna. Se laihduttaa, aina. Kerran joku kysyi, nukkuuko hän pehmolelujen kanssa. Ei herranjestas nuku! Muna kovana, ja kuka aikuinen käyttää pehmoleluja? Kinkku kinkkuna ja kananjalat erikseen, aloittelijoille. 

 

Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. 

- Viimeksi pidin improvisoidun puheen, kun täytit 50-vuotta. Joku älypää sitä silloin ehdotti. Nytkään en meinannut puheita pitää, mutta eilen kun tein kakkua ja oli hetki aikaa, tulikin mieleeni seuraavanlainen ajatuskaaos:

 
ELÄMÄ ON MANSIKKAKAKKU

Kuulostaako kliseeltä? Ei se mitään, mä jatkan vaan.

 
Ensin on hyvä aikomus. Kämähytän kakun! Varataan tuoreita tarveaineita ja mietitään hetki. Koska olen perinyt jostain hätäisen luonteen, en jaksanut kovin pitkään miettiä, vaan rupesin hommiin. Pysähtynyt juna on masentava juna. Siis esteitä päin.

 
Ensin elämässä on tosiaan ne tuoreet ainekset, tie auki taivaisiin. Niin siinä kakussakin.

 

 Sitten tulee pieniä mutkia matkaan. Minulla naapurin pikkuväki halusi tulla tuolille seisomaan ja oppimaan kakunteon mysteereitä. Toinen on ajatellut saavansa kakkua, siis kuivakakkua ja pettyy, kun taikina tehdäänkin suoraan uunipellille eikä kakkuastiaan. Kolmevuotiaan ajatus on aivan selkeä. Kuivakakku on hänen herkku, minä sitten olin päättänyt, että mansikka. Elämä on pettymyksiä.

 
No, pohjat olivat sitten valmiina. Käytän rakennustermiä. Isäni tekee tukevat perustuksen, minä taas tuulenpesiä. Kevyttä höttöä.

 
Teini-ikäiset kakuntekoon osallistujat pitivät kuitenkin ulkonäköä tärkeimpänä aspektina. Marjan laji saati lajike ovat sivuseikkoja. Okei, he ovat nuoria naisia ja minäkin panostaisin ulkonäköön, mutta taidan olla hiukan myöhässä. Kauneus on katoavaista, mutta niin on kakkukin.

 
Jatketaanpa matkaa. Halusin hiukan uudistaa ja olla innovatiivinen. Ei isä, raparperi ei ollut kapinaa. Sitä on kakun sisällä ohuelti. Paksummin on mansikka-kerma-hyytelöä. Hyytelöaineen tarkoitus on pitää kulissit kasassa.

 
Hypätään yli tylsä keski-ikä, sillä kaikkein tärkeintä on tietysti kalorimäärä. Juhlakakuissa ei nuukailla! Viisi litraa mansikoita on hyvä mitta. Täytyy olla riittävästi, eikä pullasudilla. Niin äiti opetti.

 
Tuli siinä kakun kokoamisessa myös esteitä. Pari puhelua, no kolme. Ja aivan pakko oli vetäistä myös hermosauhut. Riittääköhän kakku?? Paniikki! Päässä tykytti..

 
Puhuin kanssasi ja sanoin, että jos menee pieleen tuo, tuon sitten kaupan kakun.

 
Elämä on siis kuin kakku, nyt se on juhlakakku.

* Voisihan se olla kuin maraton, pitkä, tylsä ja maalissa hapoilla, radalla maaten ja ykäten.

 
* Tai kuin Jooga, jokainen harjoitus toisinto eilisestä, vääntäydytään solmuun ja lopulta seistään päällä.

 
* Tai kuin sää; tuulinen, pilvinen, aurinkoinen, mutta aina väärään aikaan ja liian paljon.

 
* Rokkibiisi on aika hyvä. Alun hämärää introa seuraa A- ja B-osat sekä kertosäe monta kertaa. Keskellä on pitkä soolo.
Mutta minusta mansikkakakku on paras metafora tänään. Se pitää syödä pois kuleksimasta.

 

Okei, joskus se on kaunis, likilaskuinen, täyte on huonoa ja toisinaan se taas vie tajun,  tai vain vino kuten huumorintaju, mutta mansikkakakku on aina tuulahdus kesää. Jotkut ovat sille allergisia, muttemme me. Muutenkin Jokisilla on tapana haukata helevetin isoja paloja ja syödä ne myös, välittämättä seurauksista.

 
Tähän kaivataan jokin klisee, joten:

 
Onnea isä,

t Lispetti

 

          Kaikilla ihmisillä on isä, myös Lispetillä. Helpompaa olisi sanoa, että isä oli silloin 46 vuotta sitten tekovaiheessa ainoastaan paikalla. Totuus on tarua ja silleen.. tämä kappale ulottuu vain lähihistoriaan.
 

Oikaistaan kesään 2009. Isä täytti 70. Tyttärilleen hän ei ole puhunut viiteen vuoteen. Nyt kumpikin saivat kutsun syntymäpäiville. Lispetti tuli kirjallisena, koska isä soitti keväällä ja muina miehinä toivotti tervetulleeksi, sitten kesällä. Sisko sen sijaan sai kutsun vasta edellisenä iltana, koska isällä ei ollut tämän puhelinnumeroa ja Lispettikin antoi sen vasta monen väännön kautta.
 

Nykyinen tilanne juontaa viiden vuoden takaisiin tunnelmiin. Tarkka lukija jo laskikin, että isällä oli silloin 65-vuotispäivät. Perheen traditioihin ei kuulu kiivas sukulointi, aikuisten syntymäpäivistä puhumattakaan. Tosin kymmenen vuotta aikaisemmin Lispetti järjesti isälleen suuret kutsut ja toi toraisan suvun toisiaan sillä hetkellä sietävät jäsenet saman pöydän ääreen. (suvusta ehkä joskus myöhemmin) Juhlat onnistuivat, kitaraa soitettiin ja noutopöydän antimista nautittiin.
 

No, siis viiden vuoden taakse piti menemäni. Silloin oli kummankin tyttären perheellä omat kesälomakiireet, heinäkuu kun on melkoisen aktiivista pikkulapsien vanhemmille. Lispetti ja Sisko saivat kumpikin tekstiviestin kännykkäänsä:
 ’Koska ette näköjään halua muistaa syntymäpäiviäni, irtisanon sukulaisuussuhteemme tähän. Sisko: omat työkaluni haen pois varastostasi. Älkää soitelko minulle, pärjään hyvin ilman teitä. t isä’
Siinä purkka pysähtyi siskoksilta ja he alkoivat itsekseen miettiä, mikä päivä oikein oli ja koska se isä olikaan syntynyt? Kumpikaan ei muistanut ja he soittivat yhdessä äidille. Äiti muisteli, että exänsä oli syntynyt 28. heinäkuuta 1939.
 

– Ahaa! Siis isä täytti 65. Koska hän on viimeksi soittanut? Lispetti kysyi Siskolta.
– Kyllä se toukokuun puolella oli, ennen kun koulut loppuivat.
– Meillä hän kävi kesäkuun alussa, Lispetti laski.
– Korjaan, ei kun pyysi se rahaa seuraavana päivänä, kyläilyn jälkeen, Lispetti muisti.
– Eipä ole koskaan kukaan tehnyt tekstarilla loppua sukulaisuudesta, Sisko nauroi ja oli harmistunut samaan aikaan. Soppahan siitä tulisi syntymään.
– Olisiko muuta voinut olettaa?
 

Seiskakymppiset menivät kuitenkin hyvin. Lispetti leipoi mansikkakakun ja piti oikein puheenkin. Sisko ja hän vetivät aimo lärvit ja katosivat Helsingin yöhön purkamaan tilannetta, Mies meni siksi aikaa Siskolle yöksi. Aamulla oli kahvipöydässä melkoisen hiljaisia naisia. Matkalla kotiin Mies joutui kahdesti pysäyttämään auton, jotta Lispetti voi ottaa ojanpenkalla hiukan happea. Kotona hän peitteli vaimonsa peiton alle ja toi keltaisen vadin sängyn viereen. Mieskin ymmärtää jo hyvin, parinkymmenen vuoden kanssaelon jälkeen, appiukkosuhteita ja suhteettomuuksia, sekä niiden mukanaan tuomaa myllerrystä.

Vivi, Sisko ja Lispetti istuvat kesäistä iltaa terassilla.

– Siis, kaikkihan tietävät, että on rinta-ja persemiehiä. Harvemmin ne on sekä että, alustaa Vivi.
– Ja niin läpinäkyvästi, vastaa Sisko sormi pystyssä.
– Miksi kukaan ei puhu naisista? Sehän on paljon monisyisempi dilemma, Lispetiltä pääsee filosofinen ajatus leijumaan viilenevään kesäiltaan.
 
  – Mä olen selkeästi pakara-ja lihasnaisia. Se ei tietenkään ole koko totuus. Tiukat, pyöräilijän pakarat ovat ihan jees, mutta parasta on tietysti sellainen kokonaisuus, johon liittyy vähintään yli sadan kilon elopaino. Iso, talo, jenkkifutis- tai bodarityyppi. Miinukseksi ei lueta myöskään suuria vuosituloja, ihkuu autoo JA alhaista rasvaprossaa, Vivi kuiskii ja heilauttaa päätään vasemmalle, pitkät hiukset hulmuten.

– Niin, joo-o. Onhan tiukat vatsalihaksetkin aika hot. Se ei kuitenkaan riitä, Sisko kuittaa.
– Ei tietenkään koko totuus, Vivi räpyttelee. Joskus on kaikkia kummallisia eksoottisia pika cocktail-yhdistelmiä, kuten sekin yksi baarimikko, ja kirjastonhoitaja. Hänellä oli hirmuinen ego, sellainen mikä sumentaa kaiken harkintakyvyn. Kiitti ei mitään hiirtä mulle kuitenkaan, Vivi vouhottaa.
  Lispetti siemailee Pepsi Maxiaan ja odottaa mehukkaita yksityiskohtia.

 Lispetti siemailee Pepsi Maxiaan ja odottaa mehukkaita yksityiskohtia.
– Joo, mutta seksin ehto on ehdottomasti aivot. Saako mies nauramaan, tavoittaako pään? , Sisko kiteyttää.
– Toi oli hyvä! Ensin pitää vietellä henkisesti, Lispet ottaa osaa keskusteluun.
– Miksi mä tapaan aina vaan vääriä miehiä?, Vivi harmittelee.
– Sun kriteerit on niin joustamattomat. Kokeile runoilijaa tai nördeä, Sisko nauraa.
– Runoilija viettelisi varmasti sun aivot, Lispetti nauraa.
– Joo, kiitti. Ei kiinnosta toi aivopuoli!
– Ehkä siinä on ongelman ydin, Lispetti summaa.
– Joka tapauksessa, hei, mulla on tähän teoria. Pointti siinä on prosenteissa, hän jatkaa ja miettii Miehen prosentteja.
– Mitäh?
– Ensinnäkin miehen pitää olla sellaisessa kuosissa, että nainen pääsee loistamaan. Sehän on jo lähtökohtaisestikin selkeää. Naisten pitää päättää huvi- vai hyötykäyttö, sitten kasataan palikat sen mukaan, Lispetti hihittää.
– Joo, Viville käy ne timmit pakaramiehet. Mä valitsen jotain älykästä ja charmikasta, Sisko päättelee.
– Ne prosentit vaihtelee. Miesten prosentit voi olla joskus 50-50- rinta-takapuoliosastolla, joskus taas 99-1. Pitää ottaa aina elämäntilanne mukaan yhtälöön, Lispetti perustelee.
– Hei, toi on niin totta! tytöt huudahtavat.
– Eikö kukaan ole kirjoittanut tästä selviytymisopasta?
– Ääh mitään oppaita. Kyllähän me nämä tiedetään, Vivi sanoo.
– Ei me, mutta aina kasvaa uusi sukupolvi, jotka eivät tiedä.
– Mutta me ei voida tälle mitään. Kukaan ei meistä ole kynänaisia.. sanoinks mä nyt kynä?
– Riippuu kynästä, kuittaa Vivi.
 

Sauna on lämmennyt, kotiterassi hiljenee hetkeksi. Möly muuttaa löylyihin.
Miehen prosentit 65 takapuoli, 30 tissi ja 5 hiukset, pitkät ja kiharat, vaaleat. Tänäään.

                      Kyllä. Lispetti ei olisi aito Lispetti ellei Sami Saari olisi hurmannut häntä hurahdushybrikseen. Netistä hän tilasi kaikki irtoavat Saaren levyt (1kpl) ja katsoi You Tubesta klipsit sekä varasi kirjastosta kaikki muut levyt (4kpl), koska hyllyssä olevat eivät enää soineet priimasti ja osa oli tietysti kaseteilla eikä kansia löydy mistään. Kirjaston ilmoituksen tullessa, hän ajoi 16 kilometriä suuntaansa hakemaan levyjä, mutta luonnollisesti kirjasto oli kesäaikaan mennyt kiinni jo tuntia aikaisemmin. Lispet oli yllättäen myöhässä. Ja hän kun uhmasi katsastuskieltoa, ja bassokuviot villisti pääkopassa jympsyttäen, suunnaten kylille. Pettymys! Seuraavana päivänä haku jo onnistuikin. Nyt auto oli yritetty katsastaa, mutta oli menossa hitsattavaksi (!, Iu, helmassa reikä), joten selitys kelvannee potentiaaliselle Poliisille. 

 - Sun pitää ottaa vähän iisimmin, lauloi Sami.
– Mä teen oikein, vielä jonain päivänä mä lupaan sen, vastasi Lispetti.

 
Musiikki valtaa tilaa. Lissu tanssii lanteet keinuen. Ja niin laulaa myös Sami: Lanteillaan tuo nainen minut mukanansa kuljettaa. Mä en haluu mut mun on pakko kulkee mukana..

  Lispetti on tanssin pyörteissä itsekseen keittiössä. Pieni pysähdys, hienot sanat, paitsi miten niin se ei halua mut on pakko? Joku miesten käsittämätön macho-heitto. Hitsi, kravatista kiinni tai vyönsoljesta.

 Lispetti on tanssin pyörteissä itsekseen keittiössä. Pieni pysähdys, hienot sanat, paitsi miten niin se ei halua mut on pakko? Joku miesten käsittämätön macho-heitto. Hitsi, kravatista kiinni tai vyönsoljesta. Tiskaaminen kulkee ja Nainen on sukeltanut sfääreihin. Orastava henkinen tyhjiö täyttyy. Välillä Lispetin tiskiharja muuttuu saksofoniksi. Se soi nuotilleen. Beba heiluu. Kesäkeittokattilan reunoihin jymähtäneet tillit ja sipulinvarret irtoavat kuin itsestään. Kukallinen rätti liippaa kaakelit suitsait. Miksei muuten ’Spik et span’in nimi ollut Suitsait?

 Lispetti on tanssin pyörteissä itsekseen keittiössä. Pieni pysähdys, hienot sanat, paitsi miten niin se ei halua mut on pakko? Joku miesten käsittämätön macho-heitto. Hitsi, kravatista kiinni tai vyönsoljesta. Tiskaaminen kulkee ja Nainen on sukeltanut sfääreihin. Orastava henkinen tyhjiö täyttyy. Välillä Lispetin tiskiharja muuttuu saksofoniksi. Se soi nuotilleen. Beba heiluu. Kesäkeittokattilan reunoihin jymähtäneet tillit ja sipulinvarret irtoavat kuin itsestään. Kukallinen rätti liippaa kaakelit suitsait. Miksei muuten ’Spik et span’in nimi ollut Suitsait? Kolmas levy lähtee pyörimään.Lispetti on tanssin pyörteissä itsekseen keittiössä. Pieni pysähdys, hienot sanat, paitsi miten niin se ei halua mut on pakko? Joku miesten käsittämätön macho-heitto. Hitsi, kravatista kiinni tai vyönsoljesta. Tiskaaminen kulkee ja Nainen on sukeltanut sfääreihin. Orastava henkinen tyhjiö täyttyy. Välillä Lispetin tiskiharja muuttuu saksofoniksi. Se soi nuotilleen. Beba heiluu. Kesäkeittokattilan reunoihin jymähtäneet tillit ja sipulinvarret irtoavat kuin itsestään. Kukallinen rätti liippaa kaakelit suitsait. Miksei muuten ’Spik et span’in nimi ollut Suitsait? Kolmas levy lähtee pyörimään.

Tuntisitko mun ääneni muiden joukosta
Tuntisitko mun nimeni sanomatta
Olisinko sinulle vain joku ihminen
vai yksi ja ainoa
AinutkertainenLispetti on tanssin pyörteissä itsekseen keittiössä. Pieni pysähdys, hienot sanat, paitsi miten niin se ei halua mut on pakko? Joku miesten käsittämätön macho-heitto. Hitsi, kravatista kiinni tai vyönsoljesta. Tiskaaminen kulkee ja Nainen on sukeltanut sfääreihin. Orastava henkinen tyhjiö täyttyy. Välillä Lispetin tiskiharja muuttuu saksofoniksi. Se soi nuotilleen. Beba heiluu. Kesäkeittokattilan reunoihin jymähtäneet tillit ja sipulinvarret irtoavat kuin itsestään. Kukallinen rätti liippaa kaakelit suitsait. Miksei muuten ’Spik et span’in nimi ollut Suitsait? Kolmas levy lähtee pyörimään.
Lispetti kävelee olohuoneeseen, ottaa hampaillaan kiinni Miehen korvalehdestä ja kuiskaa jotakin. Mieskin herää TV-tuolistaan, hymyilee ja seuraa lanteita..
 

Lispetti on tanssin pyörteissä itsekseen keittiössä. Pieni pysähdys, hienot sanat, paitsi miten niin se ei halua mut on pakko? Joku miesten käsittämätön macho-heitto. Hitsi, kravatista kiinni tai vyönsoljesta. Tiskaaminen kulkee ja Nainen on sukeltanut sfääreihin. Orastava henkinen tyhjiö täyttyy. Välillä Lispetin tiskiharja muuttuu saksofoniksi. Se soi nuotilleen. Beba heiluu. Kesäkeittokattilan reunoihin jymähtäneet tillit ja sipulinvarret irtoavat kuin itsestään. Kukallinen rätti liippaa kaakelit suitsait. Miksei muuten ’Spik et span’in nimi ollut Suitsait? Kolmas levy lähtee pyörimään.Lispetti kävelee olohuoneeseen, ottaa hampaillaan kiinni Miehen korvalehdestä ja kuiskaa jotakin. Mieskin herää TV-tuolistaan, hymyilee ja seuraa lanteita.. Päällä: aamutakki, vihreä

Toive: Sun täytyy ottaa vähän iisimmin.

                           Mies osti Naiselleen siis uuden auton, vuosi sitten kesällä. Musta, cd-soitin ja riittävästi tilaa. Nainen on yhä hyvin iloinen ja popittelee milloin mitäkin fiilismusaa ja laulaa mukana täysillä.
Eilen Lispetti kokoili kyliltä teinejään kyytiin. Tyttäret olivat kuka missäkin luurailleet. Kaupan pihasta poistuessa poliisiauto ohitti heidät. Tytär ihmetteli mitä äidin jäätelölle pitäisi tehdä. Tämä sanoi, että ei ajaessa voi syödä. Siis jos on poliisit näköpiirissä, koskee myös kännykkää! Arvailipa jopa ääneen, että nyt tapahtuu jotain, poliisit matelevat liian hiljaa. Auto jatkoi matkaansa ja toinen tytär otettiin koulun pihalta kyytiin. Poliisiauto teki U-käännöksen ja käski Lispetin bussipysäkille.
 

– Onkos katsastus suoritettu?
– On, Mies hoitaa tämmöiset, Lispetti ojentaa vihreää paperia paperisalkusta.
 

No, ei sillä kerralla ollut muistanut. Lispetti ohjatiin nyt takapenkille. Tyttäret olivat hiljaisia. Toinen syöi äidin jäätelön.
 

– Tästä tulee neljä päiväsakkoa, sanoi Poliisimies.
 

– Jaa, ajatteleiLispetti. Mikähän se on? Paljon vai vähän? Voi jukra, harmillista. Ja ei hän löytänyt rekisteriotettakaan, sitä punaista. Sellainen joku vihreä katsastuspaperi vain. Onneksi oli uusittu ajokortti. Edellinen oli ’kadoksissa’ viisitoista vuotta. Hän ei muistanut sitä määräajassa vaihtaa avioiduttuaan vuonna 91, uudelle nimelleen ja se meni pesukoneen jäljiltä johonkin jemmaan, mutta löytyi alle kymmenen vuoden, muutossa.
 

Oliko Poliisimiehen ilmeessä ollut hiukan isällistä sääliä / hämmennystä naissukupuolen edessä? Vai mitähän se meinasi Lispetin pitkistä monologeista? Toinen Poliisi poistui autosta, meni tiensivuun ja sen hartiat hytkyivät. Olikohan flunssa yllättänyt?
 

 Lopulta Poliisimies antoi vain kirjallisen kotimuistutuksen. Kenelleköhän sitä pitäisi näyttää? Katsastus oli vain niin vähän myöhässä. Poliisimies varoitteli vielä, että olisi voinut viedä kilvet ja matkanteko olisi tyssännyt siihen.
 

– Ai kamala, anteeksi kauheasti, Lispetti sanoi. Kyllä hänelle se oli aivan selvä sanktiokaari. Ei tässä ensimmäistä kertaa istuta poliisiautossa. Viimeksi samasta syystä, vuosia sitten, hän oli purskahtanut itkuun. Poliisimies oli taputtanut silloin olalle ja kirjoittanut äkkiä paperit valmiiksi. Häkeltyyhän sitä iso mies, jos nainen on Niegara.
 

Lispetti soitti Miehelle ja tämä oli kovin pahoillaan unohduksestaan.
 

– Aja varovasti rakas. Katsastan sen huomenna, Mies touhuaa.
 

Päällä olleet vaatteet: minihame  ja avara kaula-aukkoinen, hiukan kimalteleva tunika

                      Lispetti on autonaisia. Ensimmäisen autonsa hän sai isältään, ajokortin kylkiäisenä. Sellainen pieni Volvo, viisiovinen, ei laiva vaan pieni. Koeajopäivänään hän ajoi Stockmannin parkkiin, maan alle, ja hätäillessään mahtuuko parkkiruudusta pois, hän peruutti naapurin puskuriin. Töistä lähtiessään nuori Lispetti peruutti koivun suojana olleeseen vanteeseen. Takaluukku ei enää auennut ja isä oli vihainen. Yhden päivän saldo oli isän mielestä mahdoton suoritus.
 

Sitten, monta autoa myöhemmin, Lispetti tutustui mukavaan Nuoreen Mieheen. Hänellä oli autokorjaamo. Hoikalla Lispetillä oli permanentatut hiukset ja porkkanafarkut kainaloihin asti. Nuori Mies tarjoutui tekemään Lispetin autoon huollon.
 

– Koska sä olet vaihtanut öljyt viimeksi?, kysyi Nuori Mies.
 

– Koko ajan mä sinne lisäilen. Siinä on sellainen tikku ja siitä mä katson, koska tarttee lisää, Lispetti oli räpsytellyt.
 

Nuori Mies oli aloittanut autonhuollon tyhjentämällä sisätilat. Kaverit hän oli pyytänyt hämmästyneenä katsomaan kekoa. Seitsemät kengät, yksi pariton kumisaapas, lehtiä, kolmet housut, muovipussillinen pientä roinaa huulipunista e-pilleripakkauksiin, tyhjiä kasettikoteloita, valtavan kokoinen kannettava mankka ja monta tyhjää pullollista moottoriöljyä.
 

- Ei voi olla totta, hän sanoi frendeilleen.
 

- Pidä toi nainen. Sä et löytänyt ainoatakaan suklaa- tai karkkikäärettä, kaverit hirnuvat.
 

Ja Nuori Mieshän piti. Nyttemmin hänestä on tullut Mies. Ja Mies myös pitää huolen autoista, hankinnoista, huolloista ja katsastuksista, muun ohella. Vuosi sitten Lispetti toivoi uutta autoa.
 

– Tarpeeksi penkkejä ja cd-soitin, olivat kriteereinä.
 

Niin Lispetti sai mustan auton ja cd-soittimesta popittivat vanhat hitit. Brucen Cover me sai aikaan kananliha-efektin, reisiä myöten.

                      Lispetti päättää viettää laatuaikaa Miehen kanssa. He suuntaavat aamutuimaan Poriin. Enempää ei ole suunniteltu. Siskokin tulee ja hänen tuttavapariskunta.
 

Pori ei hahmotu tarkasti Lispetin kartalle, mutta Miehellä on hauska Tom Tom. Siellä nainen kertoo koko matkan ajan mihin pitää kääntyä, eikä hermostu vaikka auto kaartaa huoltoaseman pihalle, neuvotusta reitistä poiketen.
– Käymme vain kahvilla, Lispetti sanoo miellyttävälle oppaalleen, joka on luotettavasti tuulilasissa.
 

Opasnaisen ääni kohoaa vain auringon laskiessa. Varmasti satelliitista mustaa autoa kaitsevalla naisella on muitakin ohjailtavia matkalaisia ja kova kiire näin loma-aikana. Onkohan siellä sukkulassa monitoreja, joista ystävällinen nainen näkee heidän autonsa ja opastaa perille. Lispetti ajattelee lämmöllä häntä.
 

Porissa auto ajetaan parkkiin ja suunnataan jazzkadulle.
 

– Music! , ajattelee Lispetti ja suuntaa Novan stagelle aistimaan tunnelmaa. Miehelle hän on varannut laukkuunsa luettavaa ja tarjoaakin sitä heti kärkeen. Mies ei tarvitse sitä, ainakaan vielä, mutta suuntaa hakemaan pikku purtavaa snagarilta.
 

Musiikki loppuu ja Lispetti haluaa kävelylle ja kuulemaan lisää musaa.  Ainoatakaan jammailevaa bändiä, artistia tai edes lausujaa ei koko kadulla näy. Kaiuttimista kaikaa jotkut monotoniset listahitit. Pettymys!
 

Sitä pitää mennä huokailemaan baariin. Lispetti kuiskaa Miehelle, että hän ottaa ykkösoluen tai jos ei ole niin Pepsi Maxin. Rento meininki valtaa kasvaneen seurueen. Sisko ja tuttavapariskunta ovat menossa Kirjurinluodolle, mutta Lispetti kieltäytyy ehdottomasti lähtemästä bajamajojen mekkaan, ihmismereen vellomaan. Brian Setzer on siellä pääesiintyjänä. Sisko fanittaa, mutta Lispetti on isosiskona feidannut artistin aikoinaan. Silloin hän on jo kuunnellut diskomusaa ja soulia.
 

- Ei ole totta!! Sami Saari esiintyy kahdeksalta!! IIIIKKK! , Lissu hihkuu kaikille, jotka jaksavat kuunnella. Lähettääpä tyttärellekin tekstarina esiintyjän nimen.
 

- Ai, kuka? , kysyy vastausviesti. Kotona tästä vielä puhutaan..

 
Ja hyvä Sami onkin. Ainoastaan sellainen pieni yksityiskohta pitäisi artistienkin käsittää, että ei saa nolata yleisöä ja pyytää taputtamaan rytmissä tai laulamaan saati huutelemaan! Kerta kaikkiaan sellainen on pöyristyttävää. Lispetillä ei ole aikomustakaan tehdä itsestään naurettavaa, suu tötteröllä fiilistelevää fania, keho huojuen orgastisesti tahdissa. Asiallisesti voi diggailla tyynenkin kuoren alla.
 

Kotona hän ostaa heti Sami Saaren levyn netistä JA kaivaa omat vanhat esiin, puuttuvat hän lainaa kirjastosta.
 

Ainutkertainen saa hänen silmänsä kostumaan liikutuksesta ja tarraamaan Miehen kädestä salaa kiinni. Miestä hämmästyttää ja hämmentää yhä edelleen Naisensa kyyneleet. Ja siksi Mies saattelee hänet kadun yli, turvallisesti.